Jurassic Park johdattaa suurten kysymysten äärelle. Sinne sopisi monen muunkin hetkeksi pysähtyvän.
Minusta on sanottu, että saan ujutettua Jurassic Parkin (1993) mihin tahansa keskusteluun. Olen saanut mainittua suosikkielokuvani jopa tv-uutisten haastattelussa, ja pääsin puhumaan siitä pitkällisesti Dinocast-podcastissa (2021).
Tänään mieleeni luikerteli yksi elokuvan tunnetuimmista lainauksista. Yhdessä elokuvan keskeisessä kohtauksessa kaaosteoreetikko Ian Malcolm toteaa:
”Your scientists were so preoccupied with whether or not they could, that they didn’t stop to think if they should.”
Tämä kirjoitus koskee taas generatiivista tekoälyä erityisesti luovassa työssä. Mutta en nyt puhu sen ilmeisimmistä eettisistä ongelmista (tekijänoikeuksien ja ympäristövaikutusten kannalta). Kaipaan keskustelua laajemmasta näkökulmasta. Malcolmia mukaillen: ei vain siitä, että mihin tekoälyä voisi käyttää, vaan pitäisikö sitä käyttää.
Nähdäkseni valtaosa keskustelusta näyttää juuttuneen ensiksi mainitulle tasolle: mihin kaikkeen tekoälyä voisi hyödyntää.
Sitä tärkeämpää olisi pysähtyä miettimään ja kysyä: tulisiko tätä ylipäätään käyttää?
Inhimillinen tekijä
Sanotaanpa nyt, että generatiivinen tekoäly lunastaisi kaikki lupauksensa – mitä vahvasti epäilen koskaan tapahtuvan – ja pystyisi oikeaan luovuuteen ja tekemään taidetta aivan kuin ihminen. Miksi sen hengentuotteista pitäisi olla kiinnostunut?
Taide on perustasolla tietynlaista kommunikaatiota ihmisten välillä; pyrkimys ilmaista sisäisen maailmansa kaistale toisille ihmisille.
Lisäksi se on osaamisen näyte; osoitus niistä luovista tiedoista ja taidoista, joita tekijä on harjoitellut ja harjoittanut pitkän ajan kuluessa.
Jos jokin teos ei sisällä kommunikaatiota ihmiseltä toiselle, eikä ole osoitus minkäänlaisesta luovasta taidosta, miksi minua kiinnostaisi?
Tekoälyn tuottama sekasikiö ei ole kenenkään kommunikaatiota. Se ei välitä mitään sisäistä maailmaa, koska tekoälyllä ei ole sisäistä maailmaa. Se muodostaa monimutkaisia jäljitelmiä, jotka esittävät ihmisen taidon, harkinnan ja luovuuden osoituksia.
Tekoälyhuuma tuntuu huokuvan jonkinlaista utopiaa. Mutta kuka tuota utopiaa haluaa ja kenelle se ylipäätään olisi utopia?
Luova prosessi ja työkalut
Tällä hetkellä suuri osa ihmisistä hapuilee sinne tänne yhteisessä tekoälyhurmoksessa kaltevalla pinnalla, jonka suuntaakaan ei tunneta. Se, joka väittää tietävänsä minne kaikki johtaa, todennäköisesti myy jotakin.
En koe mitään intoa liittyä tähän hurmokseen, kun sen tavoite näyttää olevan riistää inhimillisyys luovasta työstä. Tässä on erilaisia aste-eroja, mutta jokainen aste riistää jotakin prosessista.
Sosiaalisen median kautta jotkut tietävätkin, että menen omassa tekoälykritiikissäni pidemmälle kuin valtaosa. Olen totaalikieltäytyjä. Vältän olemasta missään tekemisissä tekoälyhärpäkkeiden tai niillä tuotettujen tekeleiden kanssa.
On monia maltillisempia, jotka käyttävät tekoälyä jonkinlaisena ”työkaluna” luovassakin työssä. En kuitenkaan tähän mennessä ole vielä kuullut puolustuspuhetta, jossa tämä ”työkalun” rooli ei korvaisi ainakin yhtä inhimillisen järjenkäytön ja luovuuden prosessia – myös esimerkiksi tiedonhaku on yksi sellainen!
En laskisi tekoälyä kuratoimaan sitä, mitä lähteitä käytän, käyn läpi ja arvioin. Se kaikki on osa prosessia. Se jalostaa luovaa työtä ja parantaa sen lopputulosta.
Sitä paitsi jo nyt on uutisoitu huolestuttavia tutkimustuloksia, joiden mukaan tekoälyn käyttö heikentää merkittävästi kriittistä ajattelua ja kognitiivisia kykyjä. Kirjailijana pidän noita kykyjä aika kovassa arvossa. Ja uupumustaustan vuoksi tiedän myös millaista se on, kun kognitiiviset kyvyt alkavat sakkaamaan.
Mutta sanotaanpa, että olisinkin ihan väärässä tekoälystä – että tämä kaikki kaikki on turhaa ennakkoluuloa. Mitä siltikään menetän, vaikken koske pitkällä tikullakaan tekoälyyn ja sen ulostuksiin?
En nähdäkseni mitään. Pikemminkin saan edelleen harjoittaa täysimääräisesti inhimillisiä luovia taitoja ja kaikkia kognitiivisia kykyjäni, jotka täten myös pysyvät terässä ja kehittyvät edelleen. En nähdäkseni jää paitsi mistään, vaikka pysyn luddiittisesti erossa tekoälyhuumasta.
Varoittavia kertomuksia
Palataan vielä Jurassic Parkiin.
En ole enimmäinen, joka tämän toteaa, mutta kuten Tiedettä valkokankaalla -kirjassamme (2024) kirjoitin, Jurassic Park ei ole suoranaisesti varoittava kertomus tieteen uhkakuvista. Se on oikeammin ymmärrettynä varoittava kertomus rajoittamattomasta kapitalismista.
Jurassic Parkissa dinosaurukset luodaan kaupalliseen tarkoitukseen ja niiden pääseminen vapaaksi on seuraus dinosauruspuiston hallinnan lyhytnäköisyydestä ja voitontavoittelusta.
Michael Crichton kertoikin sijoittaneensa dinosaurukset juuri teemapuistoon, koska hän totesi, että vain kaupallisella toimijalla olisi intressi käyttää miljoonia dinosaurusten luomiseen.
”Kustannukset olisivat varmasti valtaisat – ja mitä arvoa dinosauruksella olisi Stanfordin yliopistolle?” Crichton kysyi retorisesti (Shay & Duncan: The Making of Jurassic Park, 1993).
Tämä ajatus kummittelee mielessäni tekoälydiskurssin taustalla. Vain suuria voittoja tavoittelevilla yhtiöillä on motiivi polkea tekijänoikeudet nurin ja syöttää AI-sloppia kansan viihteeksi. Lyhytnäköisyys ja voitontavoittelu haisevat pitkälle. Todellinen luovan työn arvostus on siitä kaukana, vaikka sovelluksia kuinka markkinoitaisiin ”työvälineiksi”.
Alkukesästä ilmestyneessä Kirjailija-lehden kolumnissaan Marko Hautala vertaa tekoälyryntäystä aiempiin sosiaalisen median ja suoratoistopalvelujen ryntäyksiin, joissa käyttäjistä tehtiin suuryhtiöiden tuotteita ja romutettiin luovien alojen ansaintalogiikat.
”Tekoälyn myötä vauhti luultavasti vain kiihtyy, eikä tarvitse kurkkia kristallipallosta, ketkä ovat pelin voittajia, ketkä häviäjiä”, Hautala kirjoittaa.
Ian Malcolmia mukaillen: olisi korkea aika miettiä pitäisikö, ei vain sitä voimmeko.
© Tuukka Hämäläinen 2026
Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.
Oikeudenhaltija on pidättänyt oikeutensa kaupalliseen tekstin- ja tiedonlouhintaan. Koskee kaikkea sivuston tuukkahamalainen.fi sisältöä.
