Kirjailijaelämää – Tuukka Hämäläinen

[🖋️BLOGI] Olenko antanut periksi runoudessa?

Hylätyt käsikirjoitukset ja inho omia runoja kohtaan voivat lannistaa tuotteliaankin kirjoittajan.

[🖋️BLOGI] Kun en kirjoita, en tunne itseäni

Minä, joka ei kirjoita, on joku vieras tyyppi. Se vain esittää minua. Se elää nahoissani, mutta se en ole minä.

[🖋️BLOGI] Tässäkö se kirjailijanura sitten oli?

Sarja hylättyjä käsikirjoituksia ja alan suuremmat haasteet johdattavat eksistentiaalisten kysymysten äärelle.

[🖋️BLOGI] Kaaos ja Carcassonne

Kädenvääntö Carcassonnen säännöistä ilmentää ihmisen pyrkimystä hallintaan ja epämukavuutta sattumanvaraisuuden suhteen.

[🖋️BLOGI] Ajattelen nykyään koko ajan rahaa – ja se on aivan perseestä

Köyhyys saa ajattelemaan kaikkea ja kaikkia rahan kautta. Jatkuva rahan puute kuormittaa ja ahdistaa, etenkin kun sille ei ole mitään tehtävissä.

[🖋️BLOGI] Kirjailijan työ vaatii optimismia, enkä tiedä mistä sitä nyt kaivaisin

Kirjailijan työ kaikkine osatekijöineen vaatii edes jonkinnäköistä uskoa tulevaisuuteen. Mitä tiukemmin menee, sitä vaikeampi on löytää optimismia sisuksistaan.

[🖋️BLOGI] Kirjailijan työn mahdottomuudesta

Tämän koko tekstin voi summata yhteen virkkeeseen: En voi elättää itseäni kirjailijana, mutta se on ainoa polkuni.

[🖋BLOGI] Apurahojen sijaan puhun nykyään rahoituksesta

Sana ”apuraha” ylläpitää mielikuvaa jostakin ylimääräisestä avusta. Ainakin kirjallisuudessa apurahat kuitenkin vastaavat usein valtaosaa projektin rahoituksesta.

[🖋BLOGI] Kelan mukaan masennus ei kirjailijantyötä haittaa

Kela käytti kirjailijan ammattia perusteena sille, ettei vaikea masennus estä minua tekemästä työtäni.

[🖋BLOGI] Rakastan kirjoittamista – siksi en tunne mitään intoa tekoälyyn

Rakkauteni kirjoittamista kohtaan on pohjimmiltaan syy, miksi en koe mitään intoa edes kokeilla tekoälypohjaisia työkaluja tekstin tuottamiseen.