Jurassic Park johdattaa suurten kysymysten äärelle. Sinne sopisi monen muunkin hetkeksi pysähtyvän.
Avainsana-arkisto: Kirjailijaelämää
[🖋️BLOGI] Kauhu on mukavuusalue
Olen aina tasapainoillut kauhun reunamilla. Sitten lähdin tietoisesti lukemaan ja kirjoittamaan sitä.
[🖋️BLOGI] Leffaharrastajan käsikirjasta – eli kuinka kirjaprojekti romahtaa matkalla
Pari vuotta sitten sain kaksi pientä apurahaa nuorten tietokirjan kirjoittamiseen. Sen jälkeen kaikki meni aikalailla perseelleen.
[🖋️BLOGI] Olenko antanut periksi runoudessa?
Hylätyt käsikirjoitukset ja inho omia runoja kohtaan voivat lannistaa tuotteliaankin kirjoittajan.
[🖋️BLOGI] Kun en kirjoita, en tunne itseäni
Minä, joka ei kirjoita, on joku vieras tyyppi. Se vain esittää minua. Se elää nahoissani, mutta se en ole minä.
[🖋️BLOGI] Tässäkö se kirjailijanura sitten oli?
Sarja hylättyjä käsikirjoituksia ja alan suuremmat haasteet johdattavat eksistentiaalisten kysymysten äärelle.
[🖋️BLOGI] Kaaos ja Carcassonne
Kädenvääntö Carcassonnen säännöistä ilmentää ihmisen pyrkimystä hallintaan ja epämukavuutta sattumanvaraisuuden suhteen.
[🖋️BLOGI] Ajattelen nykyään koko ajan rahaa – ja se on aivan perseestä
Köyhyys saa ajattelemaan kaikkea ja kaikkia rahan kautta. Jatkuva rahan puute kuormittaa ja ahdistaa, etenkin kun sille ei ole mitään tehtävissä.
[🖋️BLOGI] Kirjailijan työ vaatii optimismia, enkä tiedä mistä sitä nyt kaivaisin
Kirjailijan työ kaikkine osatekijöineen vaatii edes jonkinnäköistä uskoa tulevaisuuteen. Mitä tiukemmin menee, sitä vaikeampi on löytää optimismia sisuksistaan.
[🖋️BLOGI] Kirjailijan työn mahdottomuudesta
Tämän koko tekstin voi summata yhteen virkkeeseen: En voi elättää itseäni kirjailijana, mutta se on ainoa polkuni.
