Yksin

Jotain tummaa pinnan alla liikkuu, luikertelee
etsii tietä läpi jäästä, jonka kylmät vuodet toivat
muistatko nyt miltä tuntui ylipäänsä jotain tuntea
ennen kuin viimat veivät tunnon raajoista ja voimat katosivat

Jotain tummaa pinnan alla uinuu, uiskentelee
etsii toista, jolle uskoutua, luottaa salaisuudet
suoltaa ulos sisimpänsä, kaiken vieraan vuodattaa
kaiken siitä asti, kun nuo lohdulliset sanat kerran katosivat

Ootko yksin vai yksinäinen?

Jotain kummaa kallon alla kuplii, kouristelee
etsii tietä ulos päästä, jonka öiset tunnit löivät lukkoon
löydätkö nyt avainta, kai piilotit sen talteen
lippaaseen ja lippaan lukkoon ja sen lippaan avaimet kai katosivat

Ootko yksin vai yksinäinen?

Jotain synkkää kuoren alla, sydän sykkyrällä sykkii
etsii tietä läpi kaarnan, toista yhtä yksinäistä
matkan päähän langennut on metsän reunan taakse tuonne
kadonnut on kosketus ja sinne valon viime säteet kaikkosivat
– ne katosivat

Ootko yksin vai yksinäinen?

(© Tuukka Hämäläinen 2023)