Viimeinen ankea laulu

Tämä on viimeinen ankea laulu arkisesta kaupungista
jossa päivät taittuu niin kuin kaatuessa niska
katu viettää yläsuuntaan kulki mihin tahansa suuntaan
ja uupuneet jää yksin ulvomaan kuutaan

Aamuliikenteessä seisoo tukka pystyssä ja ei oo
vielä herännyt tai huomannut heränneensä
kulmat harmaata on tiiltä, eikä taivasta nää niiltä
ja jos näkisi, se ois tummaa niin kuin hiiltä

Tämä on viimeinen ankea laulu arkisesta kaupungista
joka vain kulkee kuin raitiovaunu suistumassa raiteilta
ja mun sielu on tyhjä taulu vailla määränpäätä taikka lippua
mä jään kyydistä viimeistään Auroran kohdalla

Nämä kiskot vievät sinne, mutta kuka tietää minne
taas tällä kertaa meikäläistä viedään
kun ote lipsuu elämästä, estääkö se elämästä
ja alan totta puhuen saada tarpeeksi tästä

Joka päivä samaa rataa, kierrän samaa kiertorataa
ja suorittajat menee ohi tuhatta ja sataa
joka päivä sama laulu ja sama kalpea naamataulu
mutta saahan sentään vielä toivoa että

Tämä on viimeinen ankea laulu arkisesta kaupungista
joka vain kulkee kuin raitiovaunu suistumassa raiteilta
ja mun sielu on tyhjä taulu vailla määränpäätä taikka lippua
mä jään kyydistä viimeistään Auroran kohdalla

Mun täytyy oppii olemaan sinut itseni kanssa
koska en tyydy olemaan jotain mitä en pysty olemaan

Ja tämä on viimeinen ankea laulu arkisesta kaupungista
joka vain kulkee kuin raitiovaunu suistumassa raiteilta
ja mun sielu on tyhjä taulu vailla määränpäätä taikka lippua
mä jään kyydistä viimeistään Auroran kohdalla

(© Tuukka Hämäläinen 2023)