Kela käytti kirjailijan ammattia perusteena sille, ettei vaikea masennus estä minua tekemästä työtäni.
Vuoden 2025 alussa jäin apurahajaksolta sairauslomalle lisääntyneen masennuksen ja ahdistuksen takia. Tosiasiassa en enää joulukuun puolivälissä pystynyt kirjoittamaan lainkaan, mutta vasta joulun jälkeen myönsin itselleni, miten huonosti oikeasti menikään. Kuten kunnon ylisuorittajat etenkin kulttuurialalla, olin sinnitellyt vihonviimeiseen asti.
Lopulta sitten hain psykiatrilta b-lausunnon ja laitoin Kelan sairauspäivärahan hakemuksen liikkeelle. Tuttua kauraa – en ole ensimmäistä kertaa näistä syistä saikulla.
Puolentoista kuukauden odottelun jälkeen sain kuitenkin hylkäävän päätöksen, jonka perusteluissa oli mielenpainuva kappale:
”Tietojemme mukaan olet kirjailija. Lääketieteellisten selvitysten mukaan sairaus rajoittaa toimintakykyäsi. Olemme kuitenkin arvioineet, että kykenet tekemään työtäsi.”
Tiedän, että Kela voi hylätä sairauspäivärahan puutteellisen lausunnon vuoksi, mutta ammattini nostaminen keskiöön oli erikoinen veto. Kesällä 2023, ollessani vielä freelance-toimittaja, jäin aivan samoilla diagnooseilla saikulle, ja silloin hakemus hyväksyttiin saman tien, vaikka sen oli hutaissut terveyskeskuslääkäri. Nyt pari vuotta myöhemmin paljon kattavampi psykiatrin lausunto katsottiin merkityksettömäksi – siksi koska olen kirjailija?
Kyseisessä lausunnossa minulla todetaan vaikea-asteinen masennustila ja voimakas ahdistuneisuushäiriö, molemmat hyvin korkeilla testituloksilla. Siinä kerrotaan suorasanaisesti, miten vointini ja työkykyni alkoi heikentyä syksyllä 2024, kunnes en enää pystynyt tuottamaan lainkaan tekstiä. (Sivumennen sanoen, vointini on edelleen niin surkea, että minulla kesti kuukausia kirjoittaa tästäkään tapauksesta mitään. Ja varmaan tämäkin luetaan vielä minua vastaan.)
Työnkuvani ei ollut ainoa asia, josta Kela ryhtyi kättä vääntämään – myös minun tapauksessani psykiatrin lausuntoa kutsuttiin puutteelliseksi – mutta samaan aikaan päätöksessä myös myönnettiin, että minulla on todettu vaikea masennus ja ahdistuneisuus, jotka haittaavat toimintakykyä. Kelan mentaalista akrobatiaa on vaikeaa seurata.
Jos ammattilainen – vieläpä psykiatri, joka on tavannut potilasta aiemminkin – on diagnosoinut nämä sairaudet potilaalla, eikö sen pitäisi itsessään oikeuttaa sairauspäivärahaan? Vai onko Kelan arvioitsijalla, joka ei koskaan ole kyseistä ihmistä edes tavannut, saati tutkinut, jotakin salatietoa, joka ei meille tavallisille kuolevaisille aukea?
Jouduin tilaamaan (ja maksamaan) psykiatrilta täydentävän B-lausunnon ja tekemään valituksen päätöksestä, jotta minulle lopulta myönnettiin sairauspäivärahaa. Tapauksesta jäi kuitenkin merkillinen ja entistä turvattomampi olo.
Miksi kirjailijantyö nostettiin tässä tikunnokkaan? Ovatko Kelan käsittelijät niin elämästä vieraantuneita, etteivät he ymmärrä kirjailijankin tekevän oikeasti työtä, siinä missä kuka tahansa (kuten vaikkapa freelance-toimittaja)? Ehkä he ajattelevat, että me kirjailijat vain lorvimme päivät pitkät ja elämme pyhällä hengellä.
Vai eivätkö he vain tajua, miten lamauttavasti masennus ylipäätään vaikuttaa keneen tahansa? Olisiko tilanne jotenkin eri, jos olisin vaikkapa muurari, sairaanhoitaja tai IT-konsultti?
Vai oliko tämä vain yritys säästää vähän rahaa millä hyvänsä verukkeella? – Evätäänpä kirjailijalta sairauspäiväraha, ja katsotaan, onko se liian tyhmä valittamaan!
Tällä hetkellä minulla on menossa käsittelyyn saman sairauslomani jatko, joten odotan uteliaisuudella sekä kauhulla, mitä Kelassa tällä kertaa keksitään.
Joka tapauksessa kuluva vuosi on jälleen vahvistanut käsitystäni, että Kelassa ei tosiasiassa lueta sinne saapuvia hakemuksia ja lausuntoja, eikä ketään siellä työskentelevää kiinnosta ihmisten hyvinvointi paskan vertaa.
Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.
Tuukka Hämäläinen 