Ehkä se paloi pois

En ehkä tunne kasvojani enää peilikuvassa
sanoja jotka lausun omakseni tunnista
ja kädet jotka soittaa tuntuu nekin vierailta
kuin jotain olennaista olis jäänyt matkasta

Ehkä se vaan paloi pois
aivan kuin jotain sisälläni kuollut ois
ehkä se vaan paloi pois
ja nyt kuin pelkkä tyhjyys sielussani sois

En tiedä mistä aloittaa, en miten lopettaa
en muista päätöksiä joista velkaa maksetaan
nyt kun jaksan jälleen nousta ylös varhain aamulla
tiedän: silti osa minusta on sängyn pohjalla

Ehkä se vaan paloi pois
aivan kuin jotain sisälläni kuollut ois
ehkä se vaan paloi pois
ja nyt kuin pelkkä tyhjyys sielussani sois
oi oi oi – kuin pelkkä tyhjyys sielussani sois

Hirveässä paineessahan syntyy timantti
mutta useimmiten paine murskaa tuusan nuuskaksi
kun ristiveto kiskoo moneen suuntaan yhtenään
niin tuskin kaikki osat silloin jäävät elämään

Ehkä se vaan paloi pois
aivan kuin jotain sisälläni kuollut ois
ehkä se vaan paloi pois
ja nyt kuin pelkkä tyhjyys sielussani sois
oi oi oi – kuin pelkkä tyhjyys sielussani sois

Kuka valvoo kaikkia uhritulia
ja niissä kituvia pikku ihmisparkoja
jotka kenties tuleen aivan itse kyllä karkeloi
vaan ansaitseeko kukaan silti palaa pois

niin ansaitseeko kukaan silti palaa pois
niin ansaitseeko kukaan palaa pois

(© Tuukka Hämäläinen 2025)