[🖋️BLOGI] Viikkoruno #11: Hiedanrannan vaihtopysäkillä

Viikkorunot ilmestyvät vuoden 2026 ajan kerran viikossa. Tekstit ovat aiemmin julkaisemattomia.

Viikkoruno #11: Hiedanrannan vaihtopysäkillä

Hiedanrannan vaihtopysäkillä tuuli vinkuu kaapeleissa, maailma katoaa sumuun järvellä, aika haihtuu ja valuu sylkiklimppinä pysäkin kosteaa lasia pitkin. Ihmiskarjaa lastataan yhdestä vaunusta toiseen, väkivaltakoneisto mustissa liiveissään kannattelee kuria, pitää koossa näennäistä järjestystä, vaikka harpomme raiteiden yli, rikomme pysäkkejä ja riehumme kuin varikset viereisellä tunkiolla. Turhakkeet etsiytyvät henkilöautoihinsa, massaparkissa erottautuvat laumasta vain liittyäkseen uuteen laumaan liikenneruuhkassa. Me vielä turhemmat joudamme odottamaan tässä. Viimeiseen kyytiin pääsevät kaikki. Aika kulkee vääjäämättömästi kiskoilla. Kyytiä voi vaihtaa, suhailla vaikka edes takaisin, jos luoja suo ja lipuntarkastaja sallii, mutta lopulta päätyy aina tänne. Ainoat vaihtoehdot kulkea oikotietä suoraan raiteille tai kadota järvellä vellovaan sumuun. Hiedanrannan seisake on paikka punnita äärimmäinen kysymys, sopiva välietappi miettiä viimeistä matkaa julkisella liikenteellä. Käymään tänne vain tullaan eikä olemaan. Näillä kiskoilla viimeinen rasti on päätepysäkki. Sinne on matkaa mutta sinne näkee jo reittikartasta, sylkiklimppi piirtää linnuntien kohti loppua. Vääjäämätöntä. Hiedanrannan vaihtopysäkillä, kun tuuli vinkuu kaapeleissa, maailma katoaa.

*

© Tuukka Hämäläinen 2026

Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.