Viikkorunot ilmestyvät vuoden 2026 ajan joka perjantai. Tekstit ovat aiemmin julkaisemattomia.
Viikkoruno #5: Marmorikuulamysteeri
Olen kadottanut marmorikuulani. Tarvitsen jonkin mallin selittämään minne ne karkasivat. Jos ne karkasivat, on mahdollista ne varastettiin tai vähintään karkautettiin paikoiltaan. Olen valmis sitoutumaan essentialismiin, jos sillä tapaa saan ne käsiini; olettamaan marmorikuulien syvemmän synnynnäisen olemuksen. Mutta marmorikuulat eivät taivu määritelmiin, ne eivät ylipäätänsä taivu. Silloinkin kun ne liikkuvat ja törmäilevät pelissä, ne pohjimmiltaan seisovat järkkymättä kuin antiikin kivipaasit; marmorikuulat ovat aloillaan ja maailma kierii niiden alla. Marmorikuulien katoamisen taustalla lienee jokin salaperäinen kaava. Mystinen ellei tietoisesti salattu! Samat henkilöt tai tahot, jotka kadottivat marmorikuulani, lienevät vastuussa koko salamyhkäisestä suunnitelmasta. En voi välttyä ajatukselta, että minua vedätetään pahemman kerran. Marmorikuulien kohtaloa enemmän minua häiritsee se, että joku muu on ohjaillut niiden vierimistä, pussittanut kuulat itselleen tai jollekin eturyhmälleen. Olemme saapuneet kriisiin. Kaikki on kärjistynyt tähän marmorikuulien poissaoloon; niiden kilkkeen ja kalkkeen kadotukseen. Ainoa lohtuni on, että marmorikuulien katoamisen teoretisointi, käsittely abstraktilla tasolla, auttaa minua ottamaan etäisyyttä omaan tuskaani: tyhjään kangaspussiin, jossa ennen oli värejä ja ääniä.
*
© Tuukka Hämäläinen 2026
Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.
Tuukka Hämäläinen 