Ensimmäistä kertaa vuosiin olemme eläneet nyt pari viikkoa kokonaan vailla kissoja. Elämä on outoa ja tyhjyys on asettunut joka huoneeseen.
22. joulukuuta viimeinen kissamme Neppari poistui keskuudestamme. Päätös ei ollut helppo, mutta useampi etenevä sairaus ja syksyllä ilmaantunut huonovointisuus, joka jatkui tukitoimista huolimatta, johtivat tähän päätökseen. Neppari olisi pian ollut 15-vuotias, joten hän oli jo hyvässä kissan iässä.
Kirjoitin ”viimeinen kissamme”, sillä meillä oli parhaimmillaan kolme kissaa: Nappi, Neppari ja Nuppu.
Nuppu – Hesyltä adoptoitu ragdoll, jonka ikää emme koskaan tienneet – menehtyi kesällä 2019 sisäelinvaivoihin. Nappi kuoli vuotta myöhemmin munuaisongelmiin. Neppari eleli sitten vielä yli viisi vuotta ainoana kissana (aivan tyytyväisenä asemaansa), mutta nyt koko rakas kolmikkomme on poissa.
Minulla ja avopuolisollani on ollut kissoja taloudessa kesästä 2009 asti. Sitä ennenkin molempien lapsuudenkodeissa oli kissoja. Voisi sanoa, että olemme tottuneet kissojen läsnäoloon, mutta se ei kuvaa asiaa riittävästi. Olemme kasvaneet elämään kissojen kanssa, kissoihin perheenjäseninä.
Kaikkein eniten olimme tietysti kasvaneet yhteen N-kolmikkomme kanssa. Kukaan ei tuntenut Nappia, Nepparia ja Nuppua kuten me, ja me puolestamme olimme heidän laumansa. Kun toinen meistä oli poissa kotoa, kissat reagoivat heti. (Ihmiset, jotka kuvittelevat kissojen olevan yksinäisiä jurnuttajia, ovat yksinkertaisesti väärässä.)
Nyt asunnossa on tyhjää. Olin varautunut suremaan Nepparia, mutta en ollut varautunut tähän tyhjyyteen. Heti kun tulimme eläinlääkäristä kotiin, huomasin tuntevani koko kissojen kolmikon poissaolon. He olivat yhtäkkiä kaikkialla olemattomuudessaan.
Nepparin tavarat ovat vieläkin asunnossa siellä ja täällä. Kuvasin muutamia yrittääkseni jotenkin kaapata valokuvaan tämän tyhjyyden, jonka kanssa elämme. Leluhiiri, kiipeilypuu, nukkumapaikka. Esineitä, joissa vieläkin näkyy kynnenjäljet. Kynsien, jotka ovat nyt tuhkaa uurnassa.
Kuten odottaa saattaa, näen ja kuulen kissan monta kertaa päivässä. Keittiöstä kuuluva ääni kuulostaa siltä, että kissa on syömässä. Jotakin vilahtaa silmäkulmasta ja ehdin ajatella: Kas, Neppari tulee.
Mutta ei Neppari tule.
Koko asunto on nyt huoneita, joissa tassut eivät enää kulje. Joka nurkassa on paikkoja, joissa Neppari kävi. Kaikkialla on pieniä jälkiä hänen olemassaolostaan.
Sitten on vielä kaikkein epätodellisin nurkka: pieni vitriinikaappi, jossa on nyt kolme uurnaa. En osaa suhtautua näihin esineisiin todellisina jäännöksinä. Kissamme katosivat niissä eläinlääkärien huoneissa, joissa heidän pienet sydämet lakkasivat lyömästä.
En osaa kunnolla kuvailla tätä tyhjyyttä. Ehkäpä voisi sanoa, että tyhjyys ei ole poeettista ja utuista, vaan raakaa ja selväpiirteistä; tyhjyys on talven valossa erottuva huone, jossa erottaa kaiken turhan tarkasti, etenkin sen, mitä huoneessa ei enää ole.
Kissan omistajuus liittyy myös kirjoittamiseen. Kissojemme elinvuodet, yli 16 vuotta Napin, Nepparin ja Nupun kanssa, kattavat koko kirjallisen urani. Aina kun olen tehnyt kirjaa, vierelläni on ollut kissa tai pari.
Nupun vaiheista kerron hieman omakohtaisessa tietokirjassani Pakko (2023). Pienoisromaanin Simpukankeräilijä (2022) puolestaan omistin Napille, joka viimeisen kuukautensa aikana makasi vierelläni koko sen ajan, kun kirjoitin käsikirjoitusta.
Neppari ei vielä ole päässyt kirjaan, mutta tosiasiassa kaikkien kissojemme tassunjäljet ovat kaikessa, mitä olen tehnyt ja tulen tekemään. He vaikuttivat minuun enemmän kuin monet (useimmat) ihmiset elämässäni. He tekivät minusta vastuuntuntoisen, hoivaavan, paremman ihmisen.
Nyt kissojen tilalla on tuo kurja tyhjyys.
Nepparin kuoleman myötä koko elämässä on kääntynyt uusi sivu. Ei, vaan avattu kokonaan uusi kirja. Elämässä on tapahtunut valtava käänne, status quo on rikkoutunut peruuttamattomasti, enkä tiedä mitä tuleman pitää. Nyt edessä on vain valkoisena hohtavia, tyhjiä sivuja. Onttoa, mykkää, sanatonta tyhjyyttä.
*
Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.
Tuukka Hämäläinen 