[🖋️BLOGI] Viikkoruno #1

Viikkorunot ilmestyvät vuoden 2026 ajan joka perjantai. Jokainen teksti on uusi ja tätä tarkoitusta varten kirjoitettu.

Viikkoruno #1

Eloni vaelluksen keskitiessä olen
langennut harjaliskon jättämään monttuun
jossa nyt räpiköin pääsemättä ylös.

Täällä eli ennen muinaisia jättiläisiä
nyt vain minun turpea kehoni
kompastelee kivettyneissä jalanjäljissä.

Täällä missä sankarit kaatoivat lohikäärmeitä
minä täytän toimeentulotuen hakemusta;
missä kerran kaikui sfäärien musiikki, ainurin laulu,
minä tapailen turhaan otelaudalta salaista sointua,
yhtä turhaan sommittelen
sanoja peräjälkeen paperille

Täällä missä runoilija kerran metsään eksyessään
nousi taivasmatkalle, minä vain eksyn
enkä edes metsään.

Ennen kuin kukat kukkivat
nimellä tai toisella
kahlasivat suuret muinaiset jurakautisen viidakon sananjaloissa;
nyt vain minun ryteikköpartani versoaa
kauhea kynsin kasvaa
fossiilisuomuja hilseilee ihon pinta.

Viidennen ja kuudennen aallon välillä
kokonainen laakso säkeitä musiikkia rakkauden ruokaa
villejä kauniita rujoja säkeitä
täynnä uhmaa aikaa vastaan
täynnä teriä joita sulattaa auroiksi;
nyt en sulata edes uudenvuoden tinakenkää
nyt eivät sulat pelasta kirjoittajaa sukupuutolta
ei löydy runoilijaa oppaaksi
ei polku käy kuiluun tai korkeuteen
tasaista räpiköintiä vain jättiläisen montussani
turhia sanoja turhia sointuja turhaan

liskon mylvintää asteroidin kajastaessa taivaanrannassa.

*

© Tuukka Hämäläinen 2026

Kynäilyä on voittoa tavoittelematon blogi kirjoittamisesta. Tekijä ei saa tuloja blogiin kirjoittamisesta tai tämän sivuston ylläpidosta.